Nyt kun Mall of Tripla hienoine amerikkalaisperäisine nimineen herättää keskustelua (ks. Helsingin Sanomat), on hyvä aika tutustua uuteen akateemiseen artikkeliini, joka käsittelee muun muassa amerikkalaisten ostoskeskusten poetiikkaa. Kirjoitan artikkelissa muun muassa Robert Fittermanin runoteoksesta nimeltä Sprawl (2010). Se on käsitetaiteellinen runoteos, jonka sisältöä kaavoittaa amerikkalaisten ostoskeskusten toisteinen logiikka. Kirjan keskeinen osio alkaa ostoskeskuksen eli ”mallin” hakemistolla, ja sen runot koostuvat internetistä kerätystä tekstimateriaalista, joka näyttää ostoskeskusten loputtoman arkipäiväisyyden, niiden kyvyn tarjota näennäisen loputon ja silti ilmeisen rajallinen määrä vaihtoehtoja ja valinnanvaraa (ks. artikkelini sivut 115-116).
Pasilan uuden ostoskeskuksen kerrosten nimet (Soul Streets, Balcony, Little Manhattan, Downtown, Nordic Avenue ja Food Market) on selvästi keksitty luomaan amerikkalaisia ostoskeskusmielikuvia. Soul Streets tuntuu lupaavan uudenlaista henkeä ja svengiä, Little Manhattan suurkaupunkitunnelmaa kompaktissa paketissa, Downtownkin varmasti kuhisee elämää ja Nordic Avenue on leveä valtaväylä Pasilan sydämessä. Helsingin Sanomien jutussa siteeratun kehitysjohtajan perustelu, jonka mukaan “Mall of Tripla on kansainvälinen ja suomalaisuus on kansainvälisyyttä”, mikä liitetään ainutlaatuisten ulkomaisten brändien paikalle houkuttelemiseen, tuntuu hieman idealistiselta. En usko, että somekritiikin kärki liittyy pelkästään englanninkielisyyteen, vaan myös nimien konnotaatioihin, jotka viittaavat amerikkalaisuuteen.
Tosiasiassahan suuri osa amerikkalaisista ostoskeskuksista ei ole millään tapaa ainutlaatuisia, suureellisia, poikkeuksellisia tai uudenlaisia, vaan ne ovat nimenomaan toistensa kopioita, sama kellanvaalea väri laatikkomaisten rakennusten seinissä, sisällä loputtomasti toistuvat samat ketjuliikkeet. Ostoskeskukset sijaitsevat esikaupungeissa, jonne palvelut ovat siirtyneet kaupunkien keskustoista (”downtowneista”). Niitä leimaa loputon arkipäiväisyys ja tavallisuus.
Lisäksi amerikkalainen ostoskeskus on jossain määrin kuoleva laji, mistä todistavat kauniisti esimerkiksi amerikkalaisen valokuvaaja Seph Lawlessin kuvat hylätyistä ostoskeskuksista kirjoissa Black Friday: The Collapse of the American Shopping Mall (2014) ja Abandoned Malls of America: Crumbling Commerce Left Behind (2019) (katso kuvia esim. tästä jutusta).
Tämä ei tarkoita, että tavallisuus sinänsä olisi tuomittava: sehän on se, jonka kanssa meidän on elettävä tässä kansainvälisessä maailmassamme, jossa asiat linkittyvät toisiinsa ja arkiset päätökset ovat monimutkaisia, kuten Sprawl elegantisti osoittaa: toteamus siitä, että ”Pretty much all the big shoe companies are reckless exploiters of child labour” (en ota kantaa itse väitteeseen, se on sitaatti runoteoksesta, Fitterman s. 54) voi olla yhtä arkipäivää kuin vaatteiden valitseminen kaapista (ks. artikkelini sivu 111). Valinnanvaraa on, mutta valinnat ovat vaikeita.
Ehkä Mall of Tripla olisi kansainvälisempi ja todenmukaisempi, jos sen kerrokset olisi nimetty arkisesti numeroilla.
viitteet:
Fitterman, Robert. 2010. Sprawl. Los Angeles: Make Now Press.
Rantavaara, Minja. 2019. ”Komppaan kaikkia, et ihan diippiishittii” – Somessa irvaillaan Triplan nimistölle, YIT puolustaa ”kansainvälisyyttä”. Helsingin Sanomat 16.10.2019. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006274889.html.
Siltanen, Elina. 2019. ’Lapse of Happily’: Consuming Everyday Banality in American Experimental Poetry. Teoksessa Thinking with the Familiar in Contemporary Literature and Culture ‘Out of the Ordinary’, toim. Joel Kuortti, Kaisa Ilmonen, Elina Valovirta ja Janne Korkka, pp. 98-118. Leiden: Brill.