[This is a post about being a post doc in Finland, available only in Finnish.]
Pidin maaliskuussa lyhyen alustuksen post doc -rahoituksen hakemisesta ja post doc -vaiheesta yleisesti laitoksemme tohtorikoulutettaville. Ajattelin kirjata joitain niistä ajatuksista ylös tänne, jospa niistä olisi hyötyä jollekulle. Omat kokemukseni ovat humanistiselta alalta, joillain muilla aloilla tämä vaihe saattaa olla varsin erilainen tai vaatia erilaisia ratkaisuja.
Valmistuin kaksoistutkintotohtoriksi Turun yliopistosta ja Luleå tekniska universitetista alkuvuodesta 2014. Osallistuin kevään 2014 ensimmäisiin säätiöapurahahakuihin omalla post doc -projektihakemuksella, mutta sain ensimmäisen oman rahoitukseni vasta kesällä 2016. Tässä välissä ehdin olla yliopisto-opettaja, projektitutkija sekä työttömänä 11 kuukautta.
Hain monenlaista: apurahoja, Suomen akatemian tutkijatohtoripaikkaa, opetustehtäviä silloin harvoin kun niitä sattui olemaan auki Suomessa tai jopa Ruotsissa, kollegium-paikkoja, varmaan jotain, minkä olen jo unohtanut. Viimeistelin väitöskirjan pohjalta tekemäni kirjan, joka ilmestyi syksyllä 2016. Vuonna 2016 sain post doc -rahoitusta ensin vuodeksi ja myöhemmin toiselta säätiöltä kaksi vuotta lisää. Olin suunnitellut kolmivuotisen projektin, ja vuoden rahoituksesta oli varmasti hyötyä jatkorahoituksen saamisessa. Aiempi rahoitus on tae laadusta. Myös julkaisut, kuten väitöskirjani pohjalta tekemäni kirja (lokakuu 2016), ovat tae laadusta.
Tärkein neuvoni post doc -vaiheeseen on, että väitöksen jälkeen entisillä meriiteillä ei ole paljoakaan arvoa. Olin tehnyt väitöskirjan, mutta se ei todistanut vielä mitään. Kirja sen sijaan tuntui todistavan, mutta sekin vasta kun se oli jo lähellä ilmestymistä, kustannussopimus ei vielä auttanut. Myöskään aiemmista liikkuvuuksista ei ollut hyötyä: olin ollut väitöskirjantekoaikoina Fulbright-stipendiaattina Yhdysvalloissa ja tehnyt kaksoistutkinnon suomalaisen ja ruotsalaisen yliopiston välisellä sopimuksella, mutta nyt neuvo kuului, että väitöksen jälkeen pitäisi olla liikkuvuutta. Esimerkiksi Suomen Akatemia muutti sääntöjä vuonna 2016 siten, että voidakseen hakea paikkaa samaan yliopistoon mistä oli väitellyt, olisi pitänyt väitöksen jälkeen olla vähintään kuusi kuukautta muualla.
Post doc -vaihe voi tuntua vielä epävarmemmalta kuin väitöskirjantekovaihe. Vaikka oma väitöskirjarahoituksenikin tuli useasta eri lähteestä ja väitöskirjanteko tarkoitti myös jatkuvaa hakemista, identiteettini oli tohtorikoulutettavan ja väitöskirja selkeä tavoite: se tehdään, tuli mitä tuli. Väitöksen jälkeen olen ollut milloin mitäkin: yliopistonlehtori tai yliopisto-opettaja, projektitutkija, itsenäisesti apurahalla toimiva tutkija sekä työtön, joka ei tiedä saako enää jatkaa. Oman tutkimusprojektin voi sentään rakentaa punaiseksi langaksi: tämä tehdään, tuli mitä tuli.
Alustuksessani vertasin post doc -uraa palapeliin, mutta ehkä se on pikemminkin kuin tietokonepeli. Kun yksi taso on suoritettu, alkaa uusi entistä vaikeampi, jossa on keräiltävä uusia saavutuksia. Kun viimeistelet väitöskirjaasi, mieti siis, mikä on väitöksenjälkeinen seuraava saavutuksesi: mihin menet, mitä julkaiset. Tämä saattaa tuntua itsestäänselvältä, mutta todellisuudessa sen ulottuvuuksia voi olla vaikea hahmottaa etukäteen. On eri asia katsella kaavakuvia neliportaisesta tutkijanuramallista ja toista elää se.
On kyettävä suunnittelemaan itselleen vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Hakemuksissa on kuulostettava siltä, että tietää mitä tekee, vaikka samaan aikaan pallottelee mielessään erilaisia vaihtoehtoja ja aikatauluja. Elämän aikajänne on kulloisenkin rahoituksen tai työpätkän mittainen. Tällä hetkellä näen alkuvuoteen 2020, sen jälkeen on sumeaa.
Varaudu epävarmuuteen, usko siihen, että hakeminen on jossain määrin arpapeliä, etkä ehkä saa koskaan tietää mikä meni pieleen. Keräile saavutuksia kuin tietokonepelissä. Uusi rivi CV:ssä saattaa avata uuden tason – tai olla avaamatta. Et voi tietää. Hylkäyksien alla yritä säilyttää itsestäsi jokin kirkas ydin, joka tietää mihin kuuluu ja mitä haluaa tehdä. Rakenna uskoa siihen, että hylkäykset eivät tarkoita mitään, ne eivät kerro mitään sinusta. Luota tulevaisuuteen ja samalla älä mihinkään.
